Capo 2
tone [Am]
[G]Syyttömänä [Am]syntymään, [F]sattui hän, [Am]
[G]tähän[D]maahan [F]pohjoiseen ja [Am]kylmään. [G]
Jossa jo [Am]esi-isät, [F]juovuksissa [Am]tottakai,
[G]hakkasivat [D]vaimot, lapset jos ne [F]kiinni sai
[Am] [F]Perinteisen miehen [G]kohtalon,
[Am]halus [F]välttää poika [D7]tuo,
[Am]En koskaan osta [F]kirvestä, [Am]
enkä koskaan viinaa [G]juo,
[F]muuten juon [G]talon.
-
Lumihanki [Am]kutsuu [F]perhettä [Am]talvisin,
[G]vaan en tahdo [D]tehdä koskaan [F]lailla isin
mutkun [C]työnvälityksestä [F]työtä ei saa, [C]
[G]hälle [D]kohtalon koura juottaa [F] [G]väkijuomaa
Niin [C]turmiolan [F]tommi taas herää henkiin [C]
[G]ja herrojen [D7]elkeet [F]tarttuvat [G]renkiin
[F]kohti [G]laukkaa, viinakauppaa...
[Am]Sen miehen [F]epätoivoon ajaa, [G]
[F]kun halla viljaa korjaa, [D]keskeltä [Am]kylmän [F]mullan [Am]hiljaa,
kylmä silmä [G]tuijottaa, kun [F]kirves [G]kohoaa
Keskeltä [Am]kumpujen, [F]mullasta maan, [Am]
[G]isät [D]ylpeinä katsovat [F]poikiaan,
[C] työttömyys, viina, [F]kirves [C]ja perhe, [G]
lumihanki, [D]poliisi ja [F]viimeinen [G]erhe
Tämä [C]tuhansien [F]murheellisten laulujen maa, [C]
[G]jonka [D7]tuhansiin [F]järviin, juosta [G]saa,
[C]katajainen kansa, [F]jonka itsesäälin määrää, [C]
[G]ei mittaa [D7]järki, eikä [F]kärki [G]määrää.
Jonka [C]lauluissa [F]hukkuvat elämän valttikortit, [C]
[G]ja kiinni [D]pysyvät [F]taivaan [G]portit,
Einari [F] [G]Epätoivosta ne kertovat